10min-2

Aikaansaamisen pienin yksikkö

Minulle asioiden aloittaminen voi olla vaikeaa. Teen mieluummin jotain helpompaa tai lykkään aloittamista tekosyyllä. Muistan elävästi lukioaikaisen Janin Jyväskylässä, joka mieluummin katsoi ranskankielistä TV5:ta kuin luki kokeisiin. (Jani ei siis edelleenkään puhu tai ymmärrä ranskaa.)

Asia muistui mieleeni, kun väitöskirjaa kirjoittava ystäväni kertoi saaneensa neuvon vertaansa vailla: Tee edes 10 min päivässä, mutta älä jätä päivääkään väliin, ettet kirjoittaisi jotain.

Tunnistan nimenomaan tuon itsessäni: kun projekti jää, siihen ei saa tartuttua. Insinöörin termein ilmaistuna lähtökitka on paljon suurempi kuin liikekitka. Kun asiat ovat jo vauhdissa, ei tarvita niin paljon ylimääräistä työtä vauhdin ylläpitämiseen. Kun tekeminen jää, on uudelleen tarttuminen koko ajan hankalampaa. Henkinen seinä nousee pystyyn ja mieli alkaa maalailla erilaisia esteitä, jolloin tekeminen jää pahimmillaan kokonaan.

Työssä tulee tehtyä kaikki, mihin on pakko panostaa. Teet ne asiat, missä on deadline ja seuraavaksi jonossa ovat ne, minkä mukaan sinua arvioidaan. Sivuun jäävät kaikki ne, mistä ei ole välitöntä hyötyä juuri nyt: pidemmän aikavälin kehitys, asioiden perusparantaminen, jopa oman työn hyvinvointi ja mielekkyys.

Tunnustan, että

  • Teen kirjanpidon, vuosi-ilmoitukset ja pakolliset paperityöt aina viime tipassa,
  • työhuoneen kaapissa on puolikas virkkuutyö, josta piti tulla pipo kevääksi 2009,
  • läppärin kovalevyllä on kirjaprojekti joka on luotu helmikuussa 2011 ja avattu viimeksi lokakuussa 2013.(TV5:een en sentään ole sortunut sitten abi-kevään.)

Nyt jos otan itseäni niskasta kiinni, vuosi-ilmoitukset olisi tehty parissa tunnissa, pipo ehtisi käyttöön ensi talveksi, ja ties milloin sitä voisi alkaa tituleerata itseään kirjailijaksi.

Olisikohan se 10 minuuttia aikaansaamisen pienin yksikkö?

Share on FacebookTweet about this on Twitter

,

No comments yet.

Vastaa

Fuelled by IMPROVment.